Kotoutuminen, kuuluvuus, kielitaito ja kaverit

Abstract

Tarkastelemme tässä artikkelissa opettajien ja muun opetushenkilöstön (N=596) huolia maahanmuuttotaustaisten oppilaiden oppimisesta ja integraatiosta. Kyselymme vastauksissa nousivat esiin huolet maahanmuuttotaustaisten oppilaiden suomen tai ruotsin kielen taidon riittävyydestä, oppimisen ja kotoutumisen haasteista sekä rakenteiden joustamattomuudesta. Valtakieli nähtiin kommunikaation ja kanssakäymisen välineenä ja haasteet kielitaidossa ongelmallisena sosiaalisen kuulumisen ja kulttuurisen kotoutumisen kannalta. Kielitaidon ajateltiin olevan väylä koulutusmahdollisuuksiin ja tarvittava väline elämässä etenemiseen sekä kotoutumiseen. Vastaajia huolettivat sekä oppilaiden yksilötason integraatio että rakenteelliset etenemismahdollisuudet ja koulutussiirtymät. Vastaajien näkemykset oppilaiden motivaatiosta ja vuorovaikutuksellisesta kotoutumisesta erosivat siitä, miten aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet nuorten itse kokevan nämä seikat. Tulokset osoittavat tarpeen sellaiselle poliittiselle päätöksenteolle ja sellaisille rakenteellisille muutoksille, jotka tukisivat yhdenvertaisia koulutusmahdollisuuksia oppilaan taustasta riippumatta.